Kun vuonna 2000 kaikki valittivat lahjakkaiden brittibändien puutetta, Placebo myi kaikessa hiljaisuudessa kolmatta albumiaan ”Black Market Music” miljoona kappaletta. Albumi nousi listaykköseksi ympäri Eurooppaa. Vuonna 2003, kun kaikki palvoivat maata The Libertinesin jalkojen alla, Placebon neljäs albumi ”Sleeping With Ghosts” myi 1,5 miljoonaa kappaletta nousten kahdessakymmenessä maassa Top Teniin. Placebon keikkakunnon sai todistaa mm. Bercyn 18 000-päinen huumaantunut yleisö Pariisissa. Placebo saavutti muiden romanttisen tummanpuhuvaa ja sielujen syvimpiin syövereihin uppoavaa musiikkia soittavien bändien, kuten The Cure, Depeche Mode, Morissey ja REM, ohella vakaan ja globaalisen kulttisuosion.
Placebon voittoisa kotiinpaluu huipentui loppuunmyydyllä Wembleyn stadionilla kun Brian Molko, Stefan Olsdal ja Steve Hewitt saivat lavalle erikoisvieraakseen The Curen nokkamiehen Robert Smithin. Keikalla juhlittiin samalla hienosti menestynyttä singlekokoelmaa ”Once More With Feeling”. Samalla paljastui rockmaailman huonoiten varjeltu salaisuus - kymmenen vuoden aikana Placebo oli hiipinyt kohti supertähteyttä, ja nyt he olivat valmiita ottamaan paikkansa musiikkimaailman huipulta.
”Suunta on ollut nousujohteinen ensimmäisestä albumista lähtien”, kertoo Stefan Olsdal. ”Jokainen albumi on aina menestynyt hieman edeltäjäänsä paremmin, joten tämä ei tullut kovin suurena yllätyksenä. Olemme oppineet vuosien varrella musiikkibisneksen käytännöt, ja olemme myös kasvaneet livebändinä. Viime kiertueella meitä oli lavalla viisi soittajaa, joka vapautti minut ja Brianin keskittymään vielä enemmän keikan showpuoleen. Kasvoimme noihin rooleihimme ja ne tuntuivat hyvin luontevalta. Wembleyn keikka viimeistään todisti meille olevamme oikealla tiellä.”
Merkittävää Placebossa on se, että menestys on aina kulkenut käsi kädessä vahvan halun kanssa tuottaa innovatiivista musiikkia, tarinankerrontaa unohtamatta. Placebo on hiljalleen kuoriutunut vuoden 1994 androgyynisestä shokkilookistaan kohti suorempaa ja kypsempää ilmaisua. Yhtye tunkeutuu musiikillaan suoraan ihmisen ytimeen, tarkastellen niin perversioita joita salaamme muilta kuin tuskaa ja nöyryytystä jota aiheutamme muille. Addiktiot, jotka saamme aikaiseksi itse - ja toivo, jonka kiellämme itseltämme.
Placebo on ottanut rohkeita askelia kohti tuoretta ja haastavaa musiikkimaastoa. ”Black Market Music” toi hip-hop ja discoelementtejä yhtyeen hautovaan rockpoljentoon. Albumillaan ”Sleeping With Ghosts” bändi toi musiikkiinsa elektronisia soundeja, luuppeja ja muita studiokikkoja. Uudistuvalla musiikillaan yhtye haastoi kuuntelijansa, josta seurauksena olikin aina vain kasvava legioona faneja jotka odottivat ja halusivat lisää Placebon odottamattomia kurssimuutoksia. Viides studioalbumi ”Meds” näyttääkin olevan kaikkein isoin ja henkeäsalpaavin juonenkäännös Placebon kymmenenvuotisessa tarinassa.
”Meds”-albumia työstettiin kesällä 2004 Etelä-Ranskassa ja se äänitettiin vuoden 2005 aikana neljässä kuukaudessa Rak -studioilla yhdessä vähemmän tunnetun ranskalaistuottajan Dimitri Tikovoin kanssa. Levyn miksasi tuottajalegenda Flood (mm. U2, Smashing Pumpkins, Depeche Mode, Nine Inch Nails). Tuloksena on Placebon riisutuin ja inhimillisin albumi tähän asti. Bändin jäsenet tunsivat kirjoittaneensa tähän mennessä vahvimmat kappaleensa. ”Huomasimme albumia tehdessämme olevamme tilanteessa, jossa meillä oli liikaa kappaleita”, kertoo Brian Molko. ”Ennen meiltä puuttui aina se yksi kappale, eli laatu biisien tekemisessä on selvästi kasvanut. Levyllä on ainakin viisi tai kuusi mahdollista singleä” , Brian toteaa.
He sallivat tuottaja Tikovoin riisua suunniteltua elektronista soundimaailmaa, johon yhtyeen oletettiin palaavan singlekokoelmalta löytyneen syntetisaattoripainotteisen ”Twenty Years” -kappaleen perusteella. Kitaran, basson ja rumpujen avulla palattiin perusytimeen, ja päästettiin yhtyeen nerokkaat sanoitus- ja sävellyskyvyt esille.
”Dimitrin lähestymistapa levytyssessioihin oli että lähtisimme tekemään uudestaan ensimmäistä albumiamme”, Brian selittää. ”Hän halusi viedä pois meiltä turvallisuuden tunteen ja palauttaa hieman vaaran makua koko Placebon touhuun. Rak-studio on kuin aikamatka menneisyyteen. Se ei ole juurikaan muuttunut 70- ja 80-luvun ajoista. Emme siis olleet levyttämässä missään digitaalisessa avaruusaluksessa, vaan kaikki pohjautui vahvaan soittosuoritukseen. Näin tapahtuikin paluu hyvin alkuvoimaiseen Placeboon. Yleensä käytämme jotain kalliimpia kosketinsoittimia, mutta tällä kertaa valitsimme pianon. Ajan saatossa olemme saaneet hieman monimutkaisen bändin maineen, joten tällä kertaa nautimme siitä vapudesta jonka paluu perusasioihin meille antoi. Annoimme enemmän tilaa sanoituksille, sen sijaan että olisimme vain esitelleet miten näppäriksi ja hyviksi olemme studion hyödyntämisessä tulleet. Pyrimme enemmän asioiden yksinkertaistamiseen kuin pikkutarkkaan huolitteluun.”
Enää Molkon ei tarvitse määritellä itseään huippumuodin tai S&M-tyylisten temppujen kautta. Hän on aikuistunut ja kasvanut samalla tarinankertojaksi, joka ei tarvitse sanakirjoja kertoakseen elämän epäkohdista. Nämä ovat tarinoita mielisairaista, jotka romahtavat, koska ovat unohtaneet ottaa lääkkeensä (’Meds’), tarinoita ihmisistä, jotka kohtaavat tihrusilmäisen häpeän katsoessaan huumehöyryisenä aamuna itseään peilistä (’Cold Light Of Morning’). Lauluja ihmisistä, jotka yrittävät takoa järkeä huonoja valintoja tehneiden ystäviensä päähän (’Song To Say Goodbye’). Tarinat kertovat hienovaraisesti menetyksestä, hämmennyksestä, kostosta, rakkaudesta ja addiktioista, vaikka luulisi että Molko olisi jo päässyt näistä aihealueista eteenpäin. ”Tiedän”, naurahtaa Brian. ”Ilmeisesti rockbändissä oleminen aiheuttaa sen, että aikuiseksi kasvaminen kestää hieman pitempään kuin muilla ihmisillä. Tai sitten olet vain niin tottunut konflikteihin ja asioihin jotka tuntuvat kaatuvan niskaasi millä hetkellä hyvänsä, että alat väkisin kehittelemään niitä tilanteita ympärillesi, jotta tuntisit olevasi elossa. Kun albumia kuuntelee, niin voi helposti löytää sekasortoa ja epätoivoa. Asiat eivät ole koskaan yksinkertaisia Placebolandiassa. Mielenkiintoista kappaleiden henkilöissä on että he kohtaavat jatkuvasti konflikteja elämässään. He käyvät taisteluja itseään ja riippuvuuksia vastaan, yrittävät selvittää paikkaansa tässä maailmassa.”
Albumilla on myös mysteerisesti nimetty kappale ”Space Monkeys”, jota kukaan bändin jäsenistä ei pysty selittämään, mutta se herättää aina Stefanissa tunteita. ”Kuuntelen sitä kappaletta enkä tunnista sitä meidän soittamaksi. En muista että olisimme koskaan edes levyttäneet sitä”, Stefan kertoo. ”Tuntuu kuin kuuntelisi toisen bändin soittoa, ja se herättää minussa vahvoja tunteita joka kerta kun kuuntelen sitä. Tämä on ensimmäinen kerta kun tämä tapahtuu musiikkimme kanssa.”
Kyseessä on yhtyeen paras - ja väistämättä menestynein - albumi tähän päivään mennessä. Se kumartaa nöyrästi inspiraatioille ja yhtyeen menneisyydelle. Innostus Placebosta on herännyt myös muiden artistien keskuudessa. Vuonna 2005 debyyttinsä julkaissut brittilupaus Bloc Party ja elektropopin edelläkävijä Ladytron lähestyivät Placeboa remix-idealla kappaleesta ”Because I Want You”. VV The Kills-yhtyeestä vierailee albumin nimikappaleella ”Meds”, kun taas muuan Michael Stipe duetoi Brianin kanssa kappaleella ”Broken Promise”. ”Olemme tunteneet Michaelin jo Velvet Goldminen ajoista lähtien”, Brian selvittää. ”Törmäsimme toisiimme pariisilaisessa hotellissa. Laulu kertoo aviorikoksesta, ja meille tuli mieleen että kappale nousisi uudelle tasolle, jos sen laulaisi kaksi miesvokalistia. Olimme etsineet ensisijaisesti naisvokalistia, mutta ajattelimme että miksi ei Michael? Vuosi myöhemmin onnistuimme sovittamaan aikataulut yhteen ja saamaan Michaelin studioon, joten työskentelemme sekä vanhan että uuden koulukunnan parhaimmiston kanssa.”
Tämä on Placebolta jälleen seikkailunhaluinen hyppy tuntemattomaan, yhtyeelle jolle tuntematon on synonyymi kodille. Vaikuttaa siltä että mikään ei voi pysäyttää Placeboa nyt. Bändi matkusti hiljattain Chileen heittämään puolihuolimattomasti lupaamiaan keikkojaan, vain huomatakseen miten heidän suosionsa oli kasvanut Etelä-Amerikassa. Tämä yllätti bändin täydellisesti. Brian muistelee ensimmäistä päivää Chilessä: ”Emme olleet aikaisemmin käyneet Chilessä, ja oletimme etteivät levymme olleet käyneet siellä kovin hyvin kaupaksi, mutta meillä oli heti alkuun kaksi loppuunmyytyä keikkaa 9000 ihmistä vetäville areenoille. Joten se oli uskomaton tapa aloittaa kiertueemme. Sen jälkeen menimme Buenos Airesiin ja soitimme 7000 ihmiselle. Sitä seurasi kahdeksan keikkaa hurmioituneelle yleisölle Brasiliassa. Saamamme uskomaton vastaanotto yllätti minut. Se oli fantastista. Ne olivat huikeita paikkoja heittää isoja keikkoja! Siellä on hyvät vibat ja yleisö on todella intohimoista, joka varmaan liittyy latinalaiseen luonteeseen. Morrissey on todella suosittu Meksikossa, ja myös meidän bändi menestyy siellä tosi hyvin. Brasiliassa The Cure on massiivinen juttu, joten he tuntuvat tykkäävän tummanpuhuvasta romantiikasta, joka meidänkin bändin The Cureen yhdistää.” ”Oli hienoa matkustaa maahan, jossa ei ollut koskaan ennen käynyt ja saada sellainen vastaanotto”, Steve lisää. ”Olimme hyvässä iskussa ja paukutimme lujempaa kuin millään kiertueella aikaisemmin. Se oli rockasteikolla taas kolme pykälää ylöspäin.”
Tulevan ”Meds” -maailmankiertueen lopussa rockasteikosta on varmasti pykälät loppu. Placebo on vallannut maailman, nyt he valtaavat sinut.